Profile cover photo
Profile photo
Tallennetuotanto AV
21 followers
21 followers
About
Tallennetuotanto's posts

Post has attachment

Post has attachment
NFC:N ESIKUVAN UFC:n tarina on urheiluhistorian merkillisimpiä.
Monen mielestä voi olla melko kaukaa haettua, että Jari Wilén kavereineen saisi rakennettua kasvavan mutta pienen kamppailulajin ympärille järkevää liiketoimintaa.
Urheilun ja bisneksen yhdistäminen on ylipäätään keskimääräistä vaikeampaa.
UFC:n esimerkki kuitenkin muistuttaa, että kaikki todellakin on mahdollista.
1990-luvun alussa yhdysvaltalainen mainosmies Art Davie halusi ratkaista yhden sen ajan kuumimmista kysymyksistä: mikä kamppailulaji on tehokkain?
Davie ajatteli, että turnaus, jossa eri kamppailulajien edustajat ottelisivat toisiaan vastaan, olisi mainio televisio-ohjelma. Hän hioi ideaa brasilialaisen Gracien ju-jutsu-suvun kanssa.
Davie otti kehitystyöhön mukaan John Miliuksen, kiistellyn elokuvaohjaajan ja käsikirjoittajan. Asehullu Milius oli käsikirjoittanut Ilmestyskirja. Nyt -elokuvan ja ohjannut Conan Barbaarin.
Miliuksen mielestä olisi ollut tv-toteutuksen kannalta tyylikästä, jos kamppailualuetta olisi ympäröinyt sähköaita tai vallihauta, jossa olisi uinut alligaattoreita.
Lopulta syntyi kahdeksankulmainen otteluhäkki.
Ensimmäiseen Ultimate Fighting Championship -turnaukseen osallistui kahdeksan eri kamppailulajin edustajia. Heistä pienin voitti. Hän oli Royce Gracie, brasilialaisen ju-jutsun taitaja.
Lähes 90 000 tv-katsojaa maksoi nähdäkseen UFC 1 -turnauksen maksutelevision kautta. Nyt lajiin on totuttu, mutta silloin ajatus lähes ilman sääntöjä käytävistä otteluista oli hurja.
Aluksi touhu olikin aika hullua. Vain pureminen, silmien kaivaminen, sormien vääntäminen ja iskut nivusiin oli kielletty.
UFC herätti huomiota, mutta sen maine vajosi todella alas. Vapaaottelu kiellettiin yli 40:ssä Yhdysvaltojen osavaltiossa, ja yhtiö oli surkeassa kunnossa.
UFC-videot levisivät Suomeenkin, ja 1998 Turussa järjestettiin Pohjoismaiden ensimmäinen vapaaottelutapahtuma, Finnfight 1. Kohutapahtumaa puitiin A-studiossa asti.
VUONNA 2001 lasvegasilaiset veljekset ja kasinopomot Frank ja Lorenzo Fertitta ostivat UFC:n kahdella miljoonalla dollarilla. Fertittat ja vähemmistöomistaja Dana White muokkasivat UFC:ta urheilullisempaan suuntaan muun muassa nykyaikaisilla säännöillä ja pumppasivat organisaatioon kymmeniä miljoonia dollareita.
UFC:n suunta kääntyi kuitenkin vasta 2005, kun uudesta tosi-tv-sarjasta The Ultimate Fighterista tuli suosittu. Lajin nimimiehistä kasvoi yhä suurempia tähtiä ja vapaaottelusta yhä hyväksytympi urheilumuoto.
Vapaaottelu on suosittu laji erityisesti nuorten keskuudessa.
Talouslehti Forbesin arvion mukaan UFC on urheilun 40 arvokkaimman brändin joukossa.
”UFC on onnistunut tasapainoilemaan hyvän tv-viihteen ja uskottavuuden välillä. Jos lajia siistii liikaa, se menettää ytimensä. Se ei saa olla liian sliipattua mutta ei liian raakaakaan”, selittää Fight Sport -lehden päätoimittaja Jani Mesikämmensuosion salaisuutta.
Katsojia kiehtoo myös UFC:n selkeys: jokaisessa painoluokassa on vain yksi mestari, joka ei voi valita haastajaansa.
UFC on ostanut tai tuhonnut kilpailijansa, joten UFC:hen pääseminen on parasta, mitä vapaaottelija voi saavuttaa. UFC pitää kaikki langat omissa käsissään.
Se hoitaa itse televisioinnin ja myy ottelujaan suoratoistopalveluina erittäin hyvällä katteella.
Yleensä urheilussa suuret tähdet ja urheilijat saavat isoimmat rahat, mutta UFC harrastaa palkkamalttia. Kovimpienkin nimien palkkiot ovat satoja tuhansia euroja eli murto-osa esimerkiksi nyrkkeilytähtien palkkioista.

Post has attachment
VANHUSTA käsitellään kovakouraisesti, käskytetään ja kohdellaan töykeästi. Vanhuksella ei ole mahdollisuutta yksityisyyteen eikä hänen näkemyksiään kuulla.
Tässä tavallisia esimerkkejä vanhustenhuollon valvontaviranomaisille tulevista kanteluista.
Aluehallintovirastojen ja Valviran saamat kantelut ovat lisääntyneet parin viime vuoden aikana. 2010-luvun alussa viranomaiset ottivat ratkaistavaksi noin 70 kantelua vuosittain. Vuonna 2014 ne ratkaisivat jopa 136 kantelua ja seuraavana vuonna 87.

Post has attachment
 Laura Halmisen ja Tommi Niemisen artikkeli voitti tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon perjantaina 22.4. 2016. Alun perin juttu on julkaistu 8.2.2015.

Post has attachment
molsat@googlegroups.com


Photo

Post has attachment
Kesäleikkejä - Beach Fun

Post has attachment
Päivän vinkkaaja
Ritva Ulander: Hyvän mielen keppuli
 
Tänään vietetään kansainvälistä autismitietoisuuden päivää, ja Finlandia-talolla järjestään päivän kunniaksi hyväntekeväisyystapahtuma Keppuligaala. Autismisäätiön toimitusjohtaja Ritva Ulander sanoo, että autismia ei tunneta Suomessa vielä kovin hyvin.
Minkälaista tietoa haluaisitte levittää autismista?
”Toivoisimme, että autismi nähtäisiin ennen kaikkea mahdollisuutena, ei puutteena tai ongelmana. Suomessa on melkein satatuhatta autismin kirjoon kuuluvaa ihmistä, ja heistä yli 80 prosenttia on työttömänä. Näin ei tarvitsisi olla, koska heillä olisi paljon annettavaa.”
Entä mikä on keppuli?
”Keppuli-sana on Autismisäätiön taiteilijan, Hannan, oma sana. Hän kutsuu tietynlaisia esineitä keppuleiksi. Keppuli on yleensä esine, jota naputtamalla tulee hauska ääni ja jonka kädessä pitämisestä tulee hyvä olo. Meillä jokaisella on oma keppuli, joka tuo iloista mieltä.”
Mitä gaalassa on luvassa?
”Ohjelmassa on muun muassa sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän tervehdys, Autismisäätiön teatteriryhmä Vautsi, muusikot Emma Salokoski ja Lucas sekä Uuden tanssin keskus Zodiakin elokuva.”
Keppuligaala Finlandia-talossa (Mannerheimintie 13e, Helsinki) kello 18, liput 35 euroa.

Post has attachment
Valkoiset teloittivat ilman oikeudenkäyntiä 218 punaista naista Hennalan vankileirillä Lahdessa vuoden 1918 sisällissodan lopussa. Teloitusten yhtenä yllykkeenä oli rotuhygienia, tulkitsee tutkija.

Post has attachment
Julkinen sektori on keskeinen luotettavan tiedon tuottaja ja ylläpitäjä.

HS Mielipide 30.03.2016

Julkisen sanan yksi keskeisiä tehtäviä on selkeyttää ja yksinkertaistaa monimutkaisia käsitteitä. Suomen digiloikkaa koskeneessa jutussa (HS Talous 17.3.) tämä oli valitettavasti mennyt liian pitkälle: ilmiön ydin katosi.

Digitalisaatio on teknologian mahdollistama toiminnan muutos. Se on monisyinen ilmiö, jossa useat teknologian edistysaskeleet johtavat uusiin tapoihin toimia. Kyse ei ole vain tietotekniikasta ja sen tehoista. Se, että meillä kaikilla on entisen supertietokoneen teho taskussa, ei tee laitteesta houkuttelevaa. Palvelut tekevät.

Televisio on hyvä esimerkki digitalisaatiosta. Television ennustettiin kuolevan, mutta se tulikin kaikkiin laitteisiin ja on katsottavissa kaikkialla. Olohuoneen valtiaasta on tullut matkojen viihdyke.

Digitalisaation keskiössä on tieto. Digitaalisen tiedon käyttöä voidaan lisätä rajattomasti ja luoda uusia palveluita. Tiedon hyödyt kasvavat käytössä. Se ei kulu. Sen arvo päinvastoin lisääntyy.

Julkinen sektori on keskeinen luotettavan tiedon tuottaja ja ylläpitäjä. Sadat ihmiset puurtavat sitkeästi, että saamme kännykkään paikannimet oikein ja osoitteemme on sama kaikissa järjestelmissä. Näin ei ole suurimmassa osassa maita, ei edes EU:ssa. Tämä luo pohjaa myös yksityisen sektorin palveluille.

Jutussa haastateltu professori Tomi Voutilainen kohdisti taas kerran terävää kritiikkiä julkista sektoria kohtaan. Se onkin mahdollista, kun valitsee tarkastelukulman riittävän kapeaksi. Hän piti suurena ongelmana tavoitteiden pysymistä samoina vuodesta toiseen.

Samat tavoitteet eivät ole estäneet hallintoa uudistumasta. Kansainvälisissä vertailuissa Suomen hallinto keikkuu aina kärkisijoilla. Viimeisimmässä EU:n vertailussa olimme neljän parhaan joukossa – kolme Pohjoismaata ja Hollanti. Kisa on kova. Digitalisaatio on muutos, joka on tapahtunut, joka tapahtuu ja joka tulee tapahtumaan. Suomen julkisessa hallinnossa me olemme mukana, emme sivustakatsojia.

Olli-Pekka Rissanen

erityisasiantuntija, valtiovarainministeriö

Post has attachment
Kaupunkeihin muuttaa menestyviä nuoria, jotka ovat saaneet koulutuksensa maaseudulla. Esimerkiksi Helsingissä koulutetut nuoret eivät menesty yhtä hyvin.
                                                                                
 Muuttoliike tuo suurimpiin kaupunkeihin
 vähävaraisia nuoria, mutta näiden      
 koulutus ja terveys on paremmalla      
 tolalla kuin kaupungeissa varttuneilla,
 selviää Terveyden ja hyvinvoinnin      
 laitoksen sekä Turun yliopiston        
 tutkimuksesta.                         
                                        
 Tutkimuksen mukaan kaupunkeihin        
 nuoruudessa muuttaneilla oli           
 25-vuotiaana parempi koulutus kuin     
 kanta-asukasnuorilla.                  
                                        
 Kaupunkien välillä on kuitenkin selviä 
 eroja. Erityisesti Vantaa on selvä     
 poikkeus. Sinne muuttaa pääkaupunki-   
 seudun kunnista paljon nuoria, joiden  
 koulutus on jäänyt peruskoulun varaan. 
Wait while more posts are being loaded