Profile cover photo
Profile photo
Kirjoittaja.fi
25 followers -
Kirjoita Arvostele Julkaise
Kirjoita Arvostele Julkaise

25 followers
About
Posts

Post has attachment
Kirjan kirjoittaminen: Ajatus Kirjasta, ja ajatuksen jalostaminen
Kirjoittaminen alkaa aina ajatuksesta. Tuo ajatus voi olla mitätön häivähdys halusta kirjoittaa vaikka dystopiaa, joka ajan saatossa kasvaa, ja voi saada tuekseen ideoita, ikään kuin välähdyksiä tapahtumista ja henkilöistä. Tartu näihin häivähdyksiin ja kir...
Add a comment...

Post has attachment
SPIN -lehdessä artikkeli pienkustantajista ja kirjailijoista, joiden teoksia nämä julkaisevat. Myös kirjoittajaa ylläpitävä Fantacor Ky ja ylläpitäjä Aapo Leisiö olivat osallisina artikkelissa. Mukana myös vinkkejä oman kirjan julkaisuun.

SPIN lehti on TSFS ry:n julkaisema scifi ja fantasia-aiheinen lehti, joka ilmestyy kahdesti vuodessa.
Photo
Photo
8.10.2018
2 Photos - View album
Add a comment...

Dekkarin naputtelu, viimeinen osa, jännityksen alku:

No joo tiedän, mutta en keksinyt parempaa otsikkoa, ja halusin kuitenkin vielä tästä kirjoittaa :) Eli miten saadaan juonen "nouseva jännitys"-vaihe polkaistua käyntiin.

Tässähän on kyse siitä, että mikä tapahtuma tempaisee päähenkilön mukaan juoneen. Juonihan alkaa jaksolla, jossa hahmojen taustoja avataan jne., mutta aivan ensimmäinen kappale, joka aloittaa kirjan, voi olla murha, joka tapahtuu ampumalla, yliajamalla, työntämällä ikkunasta tms. Eli juoni on tavallaan jo käynnissä, kun päähenkilö edelleen elää arkeaan joko tietämättömänä tai välittämättä tapahtumista.

No nyt sitten, että saadaan päähenkilö mukaan juoneen, voi ensin olla jokin laimea yritys, jossa vaikka joku tuttu poliisi sanoo, että poliisin resurssit ei riitä, ja tässä voisi olla tutkinnan paikkaa ja palkkiota luvassa. No päähenkilö kuuntelee, mutta on että "meh", ei nyt oikein tempaise mukaansa, mutta lupaa harkita. Sitten tapahtuukin jotain yllättävää ja odottamatonta, kenties jotain, jonka ei pitäisi olla mahdollista, joka vetää päähenkilön tapahtumiin kiinni.

Käytetään taas Lauria esimerkkinä (nimi muutettu :D ), ja tilanne tuo juuri kuvaamani. "Lauri palasi kotiin mietteissään ja samoili keittiöön laittaakseen kahvin tippumaan, kun hän näki jotain, mikä ei ollut mahdollista. Kun hän oli kolme vuotta aiemmin saatellut poikansa hautaan, hän oli laskenut kukkalaitteiden päälle pihatontun, jota hänen poikansa oli pienestä saakka kuskannut pitkin pihoja, ja lopulta vienyt mukanaan ensimmäiseen omaan kotiinsa. Nyt nuhjaantunut tonttu katseli keittiön pöydältä Lauria, ja tontun alle oli taiteltu paperilappu. Lauri luuli sydämensä jättäneen pari lyöntiä välistä, ja hänen päänahkaansa kihelmöi ja ohimoita kuumotti. Varovasti ja ympärilleen vilkuillen hän poimi lapun. "Unohda mitä se kyttä sanoi ja jatka elämääsi, niin ei käy kuin juhannuksena -88.". Lauri luki viestin kolme kertaa. Kuka saattoi tietää juhannuksesta -88? Kylmät väreet ravistelivat Lauria, ja hänen oli pakko istua. Mutta samalla hän tiesi, että hänen oli pakko tutkia asiaa. Sitäkö juuri lapun kirjoittaja halusi? Ja jos, niin miksi?

Toivottavasti tuosta, ja koko tästä sarjasta on jollekin hyötyä. Jos olette kanssani eri mieltä tai haluatte jutella lisää, niin kommenttia tulemaan ja aletaan väntää kättä tai peistä asioista :)

Lisää paperia koneeseen!
Add a comment...

Dekkarin naputtelu osa 6, Dialogi:

Panosta tähän. Tämä liittyy vahvasti myös hahmoihin, eli taustaan, rooliin, luoneteeseen ja siihen, missä asemassa joku on. Lisäksi dialogin tulee olla selkeää, eli lukijalla tulee olla tieto siitä kuka puhuu ja kenelle. Lisäksi mielestäni pitäisi välttää liiallista joku sanoi ja joku vastasi, vaan kuvailla enemmänkin ilmeitä ja eleitä. Lisäksi mieti rakennatko dialogin kirjakielellä vai puhekielellä. Mielestäni hyvä nyrkkisääntö on se, että mieti miten itse puhuisit vastaavassa tilanteessa. Pyri myös kuvaamaan tilanne dialogissa.

Eli ei näin:
- Käytkö sinä täällä usein? poika kysyi.
- Nähtävästi liian usein, tyttö vastasi.
- Miksi sinä noin sanot? poika kysyi.
- Koska törmäsin sinuun, tyttö vastasi.
Vaan ehkä näin:
- Käytsä usein täällä, poika sammalsi hakien samalla tukea baaritiskistä.
- Nähtävästi liian usein, tyttö vetäytyi hieman ja käänsi katseensa, sillä pojasta uhoava oluen löyhkä kuvotti häntä.
- Miks sä nyt noin sanot? poika ei luovuttanut, vaan ujuttautui lähemmäs tyttöä.
- Koska mä törmäsin suhun, tyttö sipaisi vaaleita hiuksiaan ja katsoi pois päin pojasta etsien samalla jotakuta, jonka suojiin voisi hakeutua, mutta ketään tuttua ei näkynyt.

Ja esimerkki yksityisetsiväämme Lauriin liittyen (dialogin hahmojen nimet muutettu :D ):
- Marko? Lauri tuijotti suu auki nuorta miestä, jonka tiesi haudanneensa neljä vuotta aikaisemmin. Hän laski aseen kohti maata.
- Minä, Marko tokaisi suu hymyssä, vaikka silmät eivät hymyilleetkään. - Elämä on täynnä yllätyksiä, vai mitä sanot?
- Mutta...Minä hautasin sinut, Lauri astui varovasti lähemmäs poikaansa ja koetti koskettaa tämän kasvoja.
- Jeesuskin nousi kuolleista, Marko sanoi ja vetäytyi Laurin ulottumattomiin. - Minulla jäi muutama juttu kesken, ja ne oli pakko hoitaa.
Lauri katsoi poikaansa ja halusi sanoa jotain, mutta sanat juuttuivat kurkkuun. Ne olivat merkityksettömiä. Marko oli elossa.

Paperia koneeseen ja tunteellista dialogia menemään :)
Add a comment...

Dekkarin naputtelu osa 5, Jännityksen luominen:

Tämä on yksi ehkä vaikeimpia asioita kirjoittamisessa, enkä välttämättä aina onnistu tässä itsekään. Mielestäni pohjimmiltaan jännityskin lähtee kahdesta asiasta. Ensiksi siitä, että lukijalle syntyy menettämisen pelko, ja toiseksi siitä, että kirjailija osaa luoda tunnelman, jossa jotain epämiellyttävää on aivan pian tapahtumassa.

Esimerkiksi seuraavan kaltaisille virkkeillä. "Jos nainen ei olisi kumartunut poimimaan avaimiaan, hän olisi huomannut viereensä ilmestyneen hahmon ajoissa." tai "Ja kun salama seuraavan kerran iski, erottui tumma silhuetti taivasta vasten, mutta vain hetken. Pimeys laskeutui, ja mies ryntäsi haparoiden pakoon. Joku, tai jokin, oli saavuttanut häntä.".
Näissäkin on tärkeää, että uhattuun hahmoon on lukijalla jonkinlainen tunneside. Vaikka pienikin viittaus ystävien kanssa ylennystä juhlittuun iltaan, kotona odottavaan perheeseen tai jokin viittaus hahmon luonteeseen. Jotain sellaista, että hahmo ei ole vain ontto nobody :)

Lyhyt esimerkki meidän yksityisetsiväämme liittyen, jonka nimi olkoon Lauri (nimi muutettu :D ). Kynnys narahti, ja Lauri irvisti kiroten itseään ääneti. Joku oli alakerrassa, ja nyt se joku tiesi hänen tulostaan. Lauri mietti kuumeisesti minne itse piiloutuisi väijymään. Portaiden alta voisi iskeä jalkoihin, mutta sieltä ei voinut paeta. Keittiön lyhyt seinänpätkä olisi hänen valintansa, sillä sieltä pääsi eteisen kautta kiertämään selkään. Hiki kohosi kämmeniin, ja portaita laskeutuessaan Lauri pyyhkäisi nopeasti kämmentään verkkareihin, ja otti jälleen aseen kainalostaan. Kahva oli kylmä, mutta toi turvallisuuden tunteen. Lauri tähtäsi laskeutuessaan kohti keittiötä ja liikkui sivuttain nähdäkseen paremmin menemättä liian lähelle. Hän näki, että keittiö oli tyhjä, ja kuuli hennon kahahduksen. Verhot, Lauri tajusi. Hän oli ollut idiootti, ja samassa hetkessä Lauri tiesi, että hän ei ollut olohuoneessa yksin. Joku oli hänen takanaan.".

Paperia koneeseen ja kakkaa lukijoille housuun :)
Add a comment...

Dekkarin naputtelu osa 4, Juonenkäänteet ja yllätyksellisyys:

Juonenkäänne voitaneen mieltää juonen käännekohdaksi, eli tapahtumaksi, joka mullistaa sen kaavan, jota kohden juoni on kulkenut. Eli kun Taru sormusten herrasta sarjassa Frodo erkanee sormusten ritareista Samin kanssa omille teilleen, tai kun Tähtien sodassa lausutaan legendaarinen "Luke, I am your father.".
Tällainen täytyy olla jokaisessa kunnon juonessa, ja esimerkkinä käyttämässäni se olisi kohta, kun yksityisetsivä tajuaa, että hänen poikansa on elossa ja pahojen tekojen takana.
Toisin sanoen piste, jossa juonen kulku mullistuu. Tämä tulee miettiä tarkkaan ja siten, että se on riittävän raflaava ja konfliktien sävyttämä.

Kirjoittajan blogissa enemmän ajatuksiani juonesta http://nettikirjoittaja.blogspot.com/…/kirjan-kirjoittamine…

Ja sitten vähän yllätyksellisyydestä. Tarkoitan tällä sellaisia tilanteita, joissa asiat on menossa pärsiilleen, mutta yht'äkkiä päähenkilö vetäiseekin ässän hihasta ja lakaisee haasteet maton alle, kuin olisi tiennyt tapahtumien olevan menossa juuri siten, kuin ne tapahtuivat, vaikka lukijaa olikin vedätetty uskomaan toisin.
Toimintaleffat ovat täynnä tällaista, mutta dekkareissa niiden käyttö tulee olla harkittua. Se voi olla jokin tilanne, jossa jotain tapahtumaa käsitellään, ja päähenkilö mykistää kaikki todistamalla tapahtumat yleisesti uskotun vastaisesti, tai pulaan jouduttuaan kuuntelee pahiksen uhoamiset, jonka jälkeen näyttää, että on avannut käsiraudat ja hoitaa tilanteen. Myöhemmin voi vielä käydä ilmi, että koko juttu olikin suunniteltu juuri siten.
Annan tästä fantasia esimerkin. Taru sormusten herrasta ja kaksi tornia elokuva on kohtaus, jossa Saruman pitää hallussaan Rohanien kuningasta, ja kun Gandalf koettaa manata valkoista velhoa pois kuninkaasta, näyttää, kuin homma menisi aivan poskelleen. Ja sitten Gandalf paljastaa kirkkaanvalkoisen kaapunsa ja iskee Sarumanin ulos kuninkaasta. Sykähdyttävä hetki, jollaisia tulee olla juonissa mukana.

Juoneen käännettä, yllätystä tilanteisiin ja paperia koneeseen :)
Add a comment...

Dekkarin naputtelu osa 3, Kappaleet:

Jokainen kappale tulisi aloittaa niin, että se herättää mielenkiinnon, ja jokainen kappale tulisi lopettaa niin, että se sisältää "Cliffhangerin".
Kuulostaa helpolta ajatukselta, eikö vain? Mutta on kaukana siitä. Edes aloittaminen ei ole helppoa. Annan tässä nyt aluista krediittiä kahdelle kirjailijalle; Tom Erik Arnkilille ja Joni Skiftesvikille. Arnkilin kirja Kyyroksen kirja alkaa huudahduksella "Jumala kaatuu!" ja Skiftesvikin kirja Perämies Jokelan kotiinpaluu alkaa toteamuksella, kuinka päähenkilö oli ensimmäisen kerran ikinä jäänyt ahteriin. Näissä alkoi heti kiinnostaa, että hetkinen, mistä nyt onkaan kysymys.

Koetan tässä siis sanoa, että kun juoni on selvä, on aika miettiä, että mistä aloitat, ja miten rakennat kappaleet niin, että et paljasta liikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi. Ja miten aloitat ja lopetat niin, että lukijan mielenkiinto säilyy. Palaan myöhemmin viikolla tuohon kappaleiden rakenteeseen, mutta nyt kaksi ajatusta aloituksista ja lopetuksista. Ole raflaava molemmissa ja paljasta, mutta samalla älä.

Ajatusia kappaleiden aluista:
"Jos tilanne ei olisi ollut epätoivoinen, hän olisi nauranut.", "Pillin vihellys kertoi, että pian tapahtuisi, pian kipu nostaisi päätään.", "Kusi valui vuolaana seinän viertä, mutta mies joutui ottamaan tukea seinästä, jottei olisi kaatunut omaan virtsaansa.".
Ja ajatus luomaani juoneen. "Jos hänen poikansa ei olisi ollut kuollut, kaikki hänen näkemänsä olisi ollut järjellistä.".

Ja kappaleen lopetus:
"Hän teki ratkaisunsa, ja tuo ratkaisu tuli piinaamaan häntä vielä vuosienkin jälkeen.", Miekka laskeutui terävästi, ja pää kieri maahan. Ja siitä hetkestä, kun surmatun kallo kopsahti kiveykselle, ei kukaan kyennyt hallitsemaan tapahtumia.", "Kaikki mikä oli tapahtunut, oli tapahtunut kansan parhaaksi, mutta ikävä kyllä kansa oli liian sokea näkemään totuuden:".
Ja jälleen luomaani juoneen. "Ase nousi, ja sen piippu tuntui otsalla kylmänä ja tunteettomana. Laukaus olisi tuonut rauhan kaikkeen. Epäilyksiin, kuvitelmiin ja menneisyyden piinaan. Laukausta ei kuitenkaan tullut, vaan sen sijasta tuli kipu.".

Koetan sanoa, että oli tilanne kuinka tylsä tahansa, niin jotain raflaavaa alkuun. Ja oli kappaleen loppu mikä vain, niin mukaan jotain, mikä herättää kysymyksen, että mitähän siinä nyt kävi.

Joko paperi on koneessa??? :)
Add a comment...

Dekkarin naputtelu osa 2, hahmot:

Kirjoitat mitä vain, niin mieti hahmot hyvin. Tärkeiden hahmojen kanssa sekä niiden, joiden haluat herättävän tunteita, on, että taustat on oltava hyvin lukijan tiedossa. Todella hyvin. Lukijalle täytyy tulla tunne, että hän menettää jotain, kun hahmolle käy jotain. Mieti esimerkiksi Game of Thrones ja Ned Stark. Koko tuotantokausi/kirja perustui yhteen vahvaan hahmoon, joka tapettiin. Olisiko pettymys ollut yhtä merkittävä ilman taustoja?

Mieti hahmojen luonteet ja suhde kuolleeseen ja moraali. Kuka vaikuttaa keneen, ja miten se peilautuu juoneen. Eli haluatko dekkariin romantiikkaa (suositus)? Lähteekö parisuhteen tutustuminen työtehtävästä, toisin sanoen rakastuuko yksityisetsivä seurattavaan henkilöön tai epäiltyyn, vai liittyykö rakkaus muuten tapahtumaan? Onko jollain lapsuuden tutulla vaikutusta yksityisetsivään?

Mitä sivuhenkilöitä voit hyödyntää? Paikallinen poliisi, joka on joko kuolleen ystävä tai jopa osallisena kuolemassa. Verottajan ihminen, joka paljastaa jotain omituista, jokin satunnainen sivustakatsoja, joka antaa sellaisen tiedon, jonka päähenkilö osaa liittää jonnekin omaan menneisyyteensä. Voiko exä tai vanha ihastus liittyä tähän ja vaikuttaa tutkintaan? Eli kaikkien hahmojen merkitys tarinaan tulee olla kirjoittajalla tiedossa.

Hahmot tulee miettiä todella tarkkaan. Menneisyys, suhde juoneen ja luonne. Älä vain oio näissä ;)

Ja nyt sitä paperia koneeseen!!! :)
Add a comment...

Dekkarin naputtelu osa1, Juoni:

Aloita miettimällä juoni kokonaisuudessaan, eli päähenkilö, mistä alkaa ja mihin lopuratkaisuun päättyy. Aika selvää, eikö? Jotta ei vain jeesustella, niin juonen suunnittelun täytyy selittää kirjoittajalle myös kirjoitusjärjestys, eli missä vaiheessa lukijalle paljastetaan ja miten paljon.

Esimerkki:
Päähenkilö: Poikansa kuoleman jälkeen poliisista eronnut yksityisetsivä.
Murha: Poliisille selvä hukkumiskuolema tapaus, mutta asian yksityisetsivälle vie murhatun työnantaja, jolla ollut suhde kuolleeseen.
Juonirunko: Yksityisetsivän poika on murhaaja, ja yksityisetsivä on murhatulle tuttu, ja poika on murhannut suojellakseen "elävien kirjoihin jäänyttä perhettään" sen jälkeen, kun on vääriin kuvioihin sotkeuduttuaan lavastanut oman kuolemansa.
Loppuratkaisu: Yksityisetsivä ratkaisee jutun, mutta jättää kertomatta (valehtelee todisteista) suojellakseen poikaansa ja tämän perhettä.

Ja tämän suunnitellun tarinan avaaminen lukijalle niin, että on tarkkaan mietitty mitä paljastetaan ja missä vaiheessa. Muistoja pojasta tutkinnan aikana, painajaisia, mielleyhtymiä, tuttuja henkilöitä ja taustalla liian ilmiselvä ratkaisu alkoholille person ihmisen hukkumiskuolema.

Kirjoittajan ylläpito ei ole menestyvistä dekkarikirjoittajista koostuva neuvosto, joten ajatukset vain ajatuksia herättämään :)

Tästä kuitenkin jatketaan huomenna henkilöhahmoilla ja sillä, miten nämä olisi mahdollista sekoittaa juoneen.

Ei muuta, kuin paperia koneeseen! :)
Add a comment...

kirjoittaja.fi
Julkaisija: Aapo Leisiö · 7. syyskuu kello 21.39 ·
Nyt on Kustannusosakeyhtiö Otava, Dionysos Films ja Otavan kirjasäätiö panneet pystyyn kirjoituskilpailun!

https://otava.fi/…/kustannusosakeyhtio-otava-dionysos-film…/

Ottakaahan dekkaristit koppia. Kirjoittaja.fi koettaa tukea tässä parhaansa mukaan palvelun käyttäjiä. Tulemme nakkelemaan tänne muutamia juonellisia asioita tämän viikonlopun ja ensi viikon aikana. Emme lupaa, että niillä eväillä voittaa, mutta dekkareissa juonen rakenne, kappaleiden jännitys ja loppuun saakka mietitty tarinankulku on kaikki kaikessa.

Kirjoittaja.fi palvelu antaa vinkkejä dekkarijuonen askarteluun seitsemän osan verran. Osa 1 tänään.
Add a comment...
Wait while more posts are being loaded