Profile cover photo
Profile photo
Taivaannaula
355 followers -
Kotoperäistä kansanuskoa, kansanperinnettä ja maanläheistä elämäntapaa. Sivua ylläpitää Taivaannaula ry.
Kotoperäistä kansanuskoa, kansanperinnettä ja maanläheistä elämäntapaa. Sivua ylläpitää Taivaannaula ry.

355 followers
About
Posts

Post has attachment
Origin myths are an important part of Baltic-Finnish folk poetry. They describe the mythological origin of various phenomena, and at the same time reveal the nature of the phenomenon in the form of a story. It was believed that when the story of origin was known, the phenomenon could be better controlled and understood. Consequently, origin myths of diseases were often utilized in folk healing. Some origin myths are archaic, others more recent, such as the origin of tobacco. Some origin myths are quite solemn, others light and humoristic.

The Karelian origin myth of dance ('tanssi', or 'kisa') tells that the phenomenon has come from faraway lands. Dance did not came from the nearby waters of Viena Karelia, nor from the straits of Germany, but even further away. It came from behind the castle of Tanikka, through the yards of St. Petersburg. As the dance was escorted, the gates of Vyborg were creaking and the gates of Narva castle screeching. Sweat fell from horses as they pulled the rickety iron sledge where dance sat. Squirrels ran along the maple shafts of the sledge and the journey was accompanied by the singing of black grouses.

Arrival of dance made the whole nature rejoice. Tree stumps began to jump, pines waved around on the hills, even rocks on beaches cracked and split. In the yards oxen tore off their chains and cows broke their stables. Women began to smile and laugh when they saw the dance coming. Gentlemen took of their hats and kings their helmets. Men surely noticed the arrival of dance, but it was especially the young boys who went almost dizzy when looking at the sight.

When the dance was brought to the yard, people asked if it should be taken inside the house. The master of the house agreed, and said that feast should be held and barren cow slaughtered to honor the arrival of the dance. When dance entered the hall, it moved its hand and stepped its foot on the doorstep. The entire hall came to life – stones in the oven began to move, roof timbers started to make a sound. Young men decided to take the dance to the yard, "where one’s head does not hit the ceiling, or one's forehead smash against the perch”. In the open yard, however, there was plenty of space for the young people to shake, rattle and roll.

Photo: Dancing in Eastern Karelia 1943. Finnish National Board of Antiquities, Creative Commons BY 4.0.

#taivaannaula #folklore #folkreligion #folkdance #karelia #easternkarelia #dancing #traditional #mythology #folkculture #finland
Photo
Add a comment...

Post has attachment
Synnyt ovat tärkeä osa kansanrunoutta. Syntyruno kertoo jonkin asian myyttisen alkuperän ja paljastaa samalla sen luonteen kertomuksen muodossa. Kun ilmiöiden alkuperä tunnettiin, niitä saatettiin hallita paremmin. Syntyrunoja onkin käytetty muun muassa kansanparannuksessa. Osa syntyrunoista on hyvinkin vanhoja, osa taas uudempia ja toisinaan humoristisia.

Tanssi on karjalaisen syntyrunon mukaan saanut alkunsa kaukaisilla mailla. Tanssia eli »kisaa» ei ole tuotu Vienan vesiltä tai Saksan salmista, vaan vielä kauempaa. Se on tuotu Tanikan linnan takaa, Pietarin pihoja myöten. Kun tanssia tuotiin, Viipurin veräjät vinkuivat ja Narvan linnan portit naukuivat. Hevoset hikosivat ja rautainen reki tutisi. Pitkin reen vaahteraisia aisoja juoksentelivat oravat ja matkaa säesti teerien kukerrus.

Tanssin saapuminen ilostutti koko luontoa. Kannot hyppivät kankailla, petäjät pelmusivat mäellä, jopa kivet halkesivat liitoksistaan rannoilla. Pihapiirissä lehmät levittivät partensa ja härät repivät irti kytkyensä. Naiset ottivat tanssin vastaan naurusuulla, herrat nostivat sille hattujaan ja kuninkaat kypäriään. Miehetkin huomasivat tanssin saapuvan, mutta nuoret pojat eritoten menivät siitä melkein pyörryksiin.

Kun tanssi tuotiin pihalle, kysyttiin sopisiko sen astua tupaan. Isäntä myöntyi ja sanoi että tanssin kunniaksi tuli järjestää pidot ja teurastaa maho lehmä. Kun tanssi astui tupahan, sen käsi liikahti ja jalka polki kynnykseen. Koko tupa heräsi eloon - kivet kääntelehtivät uunilla ja kattohirret kumisivat. Nuoret miehet päättivät viedä tanssin pihamaalle »joss' ei pää lakehen koske, otsa ei ortehen kolata». Pihamaalla oli tilaa nuorten keikkua ja tanssia notkustella.

Kuva: Nadja Lomotkinin ja Helena Jefimovin »virsutanssi» juhannusaattona. Paatene, Itä-Karjala 1943. Museovirasto, Creative Commons BY 4.0.

#taivaannaula #kansanusko #kansanperinne #kansantanssi #karjala #itäkarjala #paatene #virsutanssi #tanssi #suomi #mytologia
Photo
Add a comment...

Post has attachment
Taivaannaulan kansanperinnekalenteri 2019 on nyt ennakkotilattavissa! Taivaannaulan suosittu seinäkalenteri esittelee vanhan kansan vuodenkierron kekristä kekriin. Seinäkalenteri on kuvitettu vanhoilla valokuvilla, jotka esittävät 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun parantajia ja tietäjiä. Tilaa omaksi nyt! :)

#taivaannaula #kansanusko #kansanperinne #perinnekalenteri #kansanperinnekalenteri #suomi #tietäjät #parantajat #suomenhistoria
Add a comment...

Post has attachment
»Mätäkuun» eli »koiranpäivien» (23.7.-23.8.) juuret vievät kauas Kaksoisvirranmaahan. Heinäkuun puolivälin jälkeen kirkas Sirius eli Koirantähti alkaa näkyä aamuisin hetkeä ennen auringonnousua. Muinaisessa Kaksoisvirranmaassa, Välimeren maissa ja muinaisessa Egyptissä tämä oli merkittävä hetki, joka aloitti koirantähden päivät. Tieto tästä ajanjaksosta on tullut Suomeen Saksan ja Pohjoismaiden kautta. Historian saatossa kuukauden nimeksi tuli käännösvirheen seurauksena koirakuun sijasta mätäkuu.

Vanha kansa havaitsi, että mätäkuu-nimi kuvaa hyvin tätä myöhäiskesäistä ajanjaksoa. Sanottiin että mätäkuussa kaikki mätänee nopeasti. Teurastuksia ei tullut silloin tehdä eikä lihoja ripustaa kuivumaan. Mätäkuun haavojen on sanottu olevan viheliäisiä ja märkivän helposti. Mätäkuulla leivottu leipä »kasvattaa karvan» eikä silloin kaadetuista rakennuspuista tule pitkäikäisiä rakennuksia.

Mätäkuussa kaikkea leimasi kuivuminen ja turmeltuminen, toisaalta mätäneminen ja kasvamattomuus. Ajateltiin, että oikeilla toimenpiteillä asioita voitiin kuivattaa ja hävittää. Monivuotisia kasveja ei mätäkuulla kannattanut istuttaa. Jos mätäkuussa hakkasi kasken, siihen ei kasvanut vesoja. Samaten jos perkasi niityn tai hävitti ojista ja pientareilta vesat, niin maa pysyi pitkään puhtaana. Mätäkuun tiedettiin olevan otollista aikaa myös rikkaruohojen ja jopa järvikaislojen raivaamiselle. Mätäkuun peltomaa on otollista työstettäväksi, koska se murtuu hyvin ja pysyy möyheänä. Sanottiinpa jopa, että mätäkuulla solmittu avioliitto murtuu ja katkeaa pian.

Kotivalo @ Wikimedia Commons, CC BY-SA 3.0.

#taivaannaula #kansanusko #kansanperinne #mätäkuu #elokuu #uskomukset #syksy #syyskesä #ruisleipä #suomi
Photo
Add a comment...

Post has attachment
Laurin päivän (10. elokuuta) jälkeen kesä alkaa perinteisesti olla lopuillaan. Laurin perästä puut eivät enää kasva. »Lauri kusee lehteen» eli lehdet alkavat kellastua, eikä vihtoja voi enää tehdä. Tähän vuodenaikaan nähdään usein aamuöisin tähdenlentoja, joita on sanottu »Laurin kyyneliksi».

Muuttolinnut kokoontuvat Laurin aikoihin laumoihin. Metsämiehet valmistivat Laurina lintukeiton, jonka lihoja ei saanut veitsellä leikata eikä luita rikkoa. Luut piti haudata maahan lahjana maanhaltijalle, jotta lintuja riittäisi metsästäjille jatkossakin. Pohjanmaalla eränkävijät virittivät Laurina ensimmäiset paulansa.     
Laurina piti viimeistään tehdä elonleikkuu, mutta syysrukiin kylvö peltoihin vasta aloitettiin. Päästiin jo maistelemaan uutisviljasta tehtyä puuroa eli »laurinhuttua» sekä uuden sadon papuja, herneitä ja perunoita. Lauri oli myös lampaiden kesävillan keritsemispäivä sekä otollinen päivä parantavien lääkekasvien keräämiseen.

Laurin aikoihin ilmat viilenivät ja »Lauri hallahousun» tuomaa hallaa pelättiin. Erityisellä jännityksellä odotettiin kolmea kylmää Laurin jälkeistä »rautayötä».  Jos niistä selvittiin, uskottiin pellon säästyvän. Laurin sanottiin myös heittävän toisen kylmän kiven veteen. Jos Laurina oli kaunis ilma, sitä piisasi Perttuliin asti ja tuli hyvä syksy. Sade taas ennusti märkää syksyä.

Historiallisesti Janakkalan Laurinmäellä on järjestetty suuret Laurin päivän juhlat ja markkinat. Pidoissa uhrattiin pyhään lähteeseen, josta on myöhemmin löydetty muun muassa vanhoja rahoja ja neuloja. Vasta kirkon kielto 1700-luvulla lopetti tavan, mutta se on viime vuosina elvytetty Taivaannaulan toimesta.

#taivaannaula #suomi #kansanusko #lauri #syyskesä #elokuu #lehdet #kellastuvat #uutisvilja #laurinpäivä #laurinlähde #kansanperinne #perinnekulttuuri #janakkala
Photo
Photo
8/8/18
2 Photos - View album
Add a comment...

Post has attachment
After Lauri's Day (August 10) the summer is slowly coming to an end. The trees stop growing. It was said that "Lauri takes a piss on the leaves" which means the leaves began to change colour and whisks cannot be made anymore. Shooting stars, Lauri's tears, can be seen during the small hours of the night.

Around this time migratory birds began to gather in flocks. Bird hunters used to prepare a Lauri's Day soup made of bird meat. Hunters were not allowed to cut the meat with a knife or to break any bones. The intact bones were buried after the meal in the ground as an offering, so that birds would be given to hunters in the future. In Ostrobothnia hunters also prepared their first traps on Lauri's Day.

This was the last day for doing the harvest and the sowing of winter rye to fields began. Porridge was made first time from new crops and one could also taste the first new beans, peas and potatoes. Lauri was also the day for sheaving sheep’s summer wool and generally considered a suitable day for collecting healing plants and herbs.

Around Lauri's time weathers start to cool down. People feared the infamous “Lauri's frosts”. The three cold "iron nights" following Lauri's Day were waited with particular anxiety. Jaakko was also said to throw a second “cold stone” into lakes and rivers. If weather was beautiful on Lauri’s Day, it would continue to stay that way until Perttuli's Day, and the autumn would be a pleasant one. But if it rained on Lauri's Day, autumn months would be wet.

In Janakkala people gathered on this day to a place called Lauri’s hill for major festivities and market fair. Sacrifices such as money and needles were offered into a sacred spring. The tradition lived long and only a ban issued by the church in the 1700s ended this public ceremony. Right next to the spring there is a “hiisi”, a sacred sacrificial grove. Both the spring and the grove still exist today and the traditions associated with them are continued by Taivaannaula.

#taivaannaula #finland #finlandphotos #lauri #autumn #august #nordic #finnishautumn #folklore #folkreligion #finnougric #tradition #autumnal #janakkala #leaves #autumnleaves
Photo
Photo
8/8/18
2 Photos - View album
Add a comment...

Post has attachment
It rains a lot in August, and this is said to be rainiest month of the year. Weather also becomes windier towards the end of the month. Mushroom season begins, vegetable gardens give their harvest and berry crops ripen in the forest. Another name for August was “the sowing month” (kylvökuu) as winter rye was sown. To ensure good harvest, rye was sowed during waxing moon.

August (elokuu) is the time of harvest (elonkorjuu). Collecting the harvest could actually begin on Jaakko’s Day near the end of July. The date was largely dictated by the ripening of the grain. Yet, one was supposed to cut everything during August – even slash and burn fields. It was believed that August’s silent lightning strikes, or “Kaleva’s fires”, hastened the ripening of the harvest.

Houses seldom harvested their fields all by themselves. Usually manpower was traded between houses depending on where help was needed. People from the nearest neighboring houses and village settlements were called in to help. The work was not carried out too gravely, but instead people laughed, joked around and sang on the fields. At the same time people observed omens about the future. If possible, few musicians were included in the crowd and their playing kept spirits high during the work.

The crops were traditionally cut with a sickle. Straws were used to tie the cut grain into sheaves. The sheaves were gathered in formations known as “kuhilas” and left to dry in the field. The field’s first sheaves were bind to together and kept in the drying barn. The first sheaves were later used to prepare the first porridge of the new harvest. The “first” Before eating it, men took of their hats as a sign of respect, and said heartfelt thanks for the new harvest and continuing of life. The porridge was also offered to sacrificial stones that ensured the fertility of the fields.

Various customs were also associated with the last sheaf in the field, called “the center of the field”, and the last kuhilas. The last three straws could be bind together, braided and placed under a rock. This way good harvest luck remained on the field for the next year. The last kuhilas also symbolized the continuing harvest luck and it was placed to the drying barn to wait for the next harvest.

As the last sheaf symbolized the whole harvest, the person who cut it was said to take the whole harvest with him or her. Because of this, guests or strangers were not allowed to make the last cut. When the work was finished, the house held a feast for everybody involved with plenty of food, drink, music and dancing.

Photo: Marko Haapalehto 2013. Photo taken at the Telkkämäki traditional farm at Kaavi. The farm is part of the Telkkämäki natural reserve. https://www.facebook.com/telkkamaenluonnonsuojelualue

#taivaannaula #finland #finlandphotos #august #rye #ryefield #harvest #rural #agriculture #traditional #harvest #folklore #folkreligion #finnougric #traditionalfinland #kaavi #telkkämäki

Photo
Add a comment...

Post has attachment
Perinteisesti elokuussa on satanut paljon, eniten koko vuonna. Säät myös muuttuvat tuulisemmiksi kuun loppupuolella. Samalla alkaa sienikausi, vihannesten satokausi on runsaimmillaan ja marjasadot kypsyvät metsissä. Vanha kansa on kutsunut elokuuta myös »kylvökuuksi», koska ruis kylvettiin tässä kuussa. Syysruis saatiin menestymään kylvämällä se kasvavan kylvökuun aikana.

Nimensä elokuu saa elonkorjuusta, joka voitiin aloittaa jo heinäkuun lopulla Jaakon päivänä. Ajankohdan kannalta ratkaisevaa oli viljan tuleentuminen ja jyvien kypsyminen. Elokuussa oli kuitenkin leikattava kaikki, myös kasketut viljelysmaat. Uskottiin, että öiset äänettömät salamat, »kalevantulet» eli »elovalkeat», jouduttivat satoa.

Talo harvemmin leikkasi peltonsa pelkästään omin voimin vaan talojen kesken »vaihdettiin väkeä» sen mukaan missä apua tarvittiin. Elotalkoihin kutsuttiin väkeä lähimmistä naapureista ja kyläkunnista. Elonkorjuu ei ollut ryppyotsaista työtä, vaan pellolla pilailtiin ja naurettiin, mutta samalla tarkkailtiin myös enteitä tulevasta. Jos mahdollista, työjoukkoon otettiin mukaan soittajia, jotka viihdyttivät väkeä ja pitivät ihmiset virkeinä.

Sirpillä leikattu vilja sidottiin oljilla lyhteiksi. Lyhteet koottiin kuivumaan pellolle kuhilaiksi. Ensimmäiset lyhteet sidottiin ja säilytettiin riihessä. Niistä tehtiin myöhemmin uutispuuroa, johon suhtauduttiin erityisen kunnioittavasti ja kiitollisesti. Uutispuuroa vietiin peltojen viljaonnen varmistaville uhrikiville.

Pellolta leikatun viimeisen lyhteen eli »pellonnavan» ja viimeisen kuhilaan kohtelu oli tärkeää. Kolme viimeistä kortta saatettiin sitoa yhteen, palmikoida ja asettaa kiven alle. Näin viljaonni pysyi pellossa. Viimeinen kuhilas koristeltiin kukkaseppelein ja sen saran leikkaajalle ennustettiin häitä. Kuhilasta saatettiin myös säilyttää riihessä seuraavaan viljanleikkuuseen asti, jotta viljaonni säilyi talossa vuodesta toiseen.

Viimeisen lyhteen leikkaajan katsottiin leikkaavan ikään kuin koko sadon. Tämän takia vieraan ei annettu leikata pellolla viimeisenä. Kun työ oli tehty, järjestävä talo kestitsi talkooväkeä runsaasti ja järjesti tanssit.

Kuva: Marko Haapalehto 2013. Kuva on otettu Telkkämäen kaskiperinnetilalla Kaavilla. https://www.facebook.com/telkkamaenluonnonsuojelualue

#taivaannaula #suomi #elokuu #elonleikkuu #elonkorjuu #elopelto #ruispelto #ruis #pelto #talonpoikainen #kansanusko #kansanperinne #perinnekulttuuri #talonpoikaiskulttuuri #kaavi #telkkämäki
Photo
Add a comment...

Post has attachment
July 20 has been historically Ilja’s ('Elias' in Western Finland) Day in Karelia. Because of the difference between the Gregorian and Julian calendar, the folk practices and beliefs associated with the day took place in early August according to the contemporary Finnish calendar.

In the northern part of Ladoga Karelia, Ilja was said to throw a cold stone into the water, similar to Jaakko in the west. Winter rye was sown around this time because it needed a lot of time to sprout before the winter. The mushroom seasons begins in earnest after Ilja’s Day. In North Karelia it was said that heavy clouds seen around this day predict good mushroom harvest. In the folk religion Ilja was associated with thunder, and people did not work on the fields on Ilja's Day, or otherwise lightning strike would cause damage to their property.

Orthodox celebrations (praasniekat) for local patron saints were held around Ilja’s Day. The celebration included a visit to the village’s graveyard and Karelian chapel (tsasouna), which is possible a later development of an ancient sacrificial building. In the Finnish side of the border, Ilja's praasniekka celebrations are still held in Ilomantsi.

In some parts of Karelia people used to sacrifice an ox and ram on Petru’s ('Pietari' in Western Finland) or Ilja’s Day to honour them. The original purpose of these feasts seems to have been to protect cattle from predators, and other from other misfortune. The most famous celebrations were held in the Mantsinsaari Island and Lunkulansaari Island, located on the northeastern shore of Lake Ladoga.

An ox was sacrificed on Mantsinsaari on Ilja’s Day, but only if the day happened to be Sunday. If the day was not Sunday, the offering was carried out on the first Sunday after Ilja’s Day. The ox was slaughtered, and the meat was cooked and eaten as a sacrificial meal in a spruce forest near a small chapel. In Lunkulansaari, a ram was sacrificed on Poasso’s Day on August 18. The last documented sacrificial feast took place in Lunkulansaari as late as 1892.

The photo Summer in Mantsinsaari Island. Photo by Matti Palm @ Flickr / Creative Commons BY-NC-SA 2.0.

#taivaannaula #finland #finlandphotos #orthdox #karelia #mantsinsaari #traditionalcelebration #sacrifice #folklore #folkreligion #finnougric
Photo
Add a comment...

Post has attachment
Heinäkuun 20. on ollut Karjalassa vanhastaan Eliaksen eli Iljan päivä. Gregoriaanisen ja juliaanisen kalenterin välisen eron takia Iljan päivän vanhat kansanomaiset tavat ja uskomukset sijoittuvat suomalaisessa nykykalenterissa elokuun alkupäiviin.

Raja-Karjalassa Iljan sanottiin heittävän vilukiven veteen Jaakon tavoin. Hän teki kuhilaan pellolle ja hämärsi illat pimeiksi. Kaskiruis oli kylvettävä tähän aikaan, koska se tarvitsee runsaasti aikaa versoakseen. Iljan päivän perästä myös sienikausi alkaa toden teolla. Pohjois-Karjalassa sanottiin päivällä nähtyjen runsaiden pilvien ennustavan runsasta sienisatoa. Ilja on kansanuskossa yhdistetty ukkoseen, eikä Iljan päivänä tehty peltotöitä tai salama polttaisi heinät.

Iljan päivän tienoilla on ortodoksisessa Karjalassa vietetty paikallisten suojeluspyhimysten juhlia eli »praasniekkoja». Juhliin kuuluu vierailu kylän kalmistossa sekä tsasounassa, jonka Kustaa Vilkuna on tulkinnut muinaisaikaisen uhriaitan jälkeläiseksi. Heinäkuisia Iljan praasniekkoja vietetään Suomen puolella edelleen Ilomantsissa.

Itä-Karjalassa oli tapana toimittaa härkä- ja pässiuhreja joko Iljan tai Pietarin päivänä heidän kunniakseen. Uhrien tarkoituksena on alkujaan ollut karjan suojeleminen metsän pedoilta sekä muilta vahingoilta. Kuuluisimpia näistä uhrijuhlista ovat Laatokan koillisrannalla sijaitsevien Mantsinsaaren härkäuhri ja Lunkulansaaren pässiuhri.

Mantsinsaarella teurastettiin härkä Iljan päivänä 1. elokuuta, jos päivä oli sunnuntai. Muussa tapauksessa toimitus suoritettiin ensimmäisenä Iljan päivän jälkeisenä sunnuntaina. Härkä teurastettiin ja sen lihat keitettiin ja syötiin uhriateriana pienen rukoushuoneen läheisessä kuusimetsässä. Lunkulansaaressa toimitettiin vuorostaan pässiuhreja Poasson päivänä 18. elokuuta. Viimeisen kerran tällainen uhri toimitettiin tiettävästi vuonna 1892.

Kuvassa Mantsinsaaren Longoinlahti. Matti Palmu @ Flickr / Creative Commons BY-NC-SA-2.0.

#taivaannaula #suomi #mantsinsaari #praasniekka #ortodoksi #hiisi #hiidet #ilja #iljanpäivä #kansanusko #kansanperinne #karjala #mantsinsaari
Photo
Add a comment...
Wait while more posts are being loaded