Minua mietityttää... Eilen uutisoitiin, että urheilulle myönnettiin tälle vuodelle 1,1miljoonaa enemmän avustusta kuin vuosi sitten. Urheilu saakoon osansa, mutta toivon hartaasti, että samassa suhteessa lisääntyy nuorisotyön avustaminen. Nuorten keskuudessa oleva pahoinvointi on lisääntymässä ja sitä vaan ei tämä yhteiskunta kestä. Kun säästetään auttamistyössä, mielenterveydessä ja päihdeongelmissa, saadaan seurauksena rumaa jälkeä.
Hyvinvointiharrastusten tukeminen on tärkeää, mutta kriittinen on tilanne siellä, missä hätä on suuri ja polku elämässä eteenpäin tuntuu olevan tukossa.
Translate
7
Jani Siekkinen's profile photoPertti Sundqvist's profile photoMarjatta “Nettimuori” Laine's profile photo
6 comments
 
Olen ihan samaa mieltä, mutta urheilun tuesta osa menee nuorison urheilun tukemiseen. Minusta olisi sielläkin tärkeää korostaa sitä nuorten harrastusmaista liikuntaa ryhmässä, yhdessäollen eikä pelkästään kilpaurheilua. Urheiluseuroissa jo 15 vuotiaista alkaen yritetään vain löytää tulevat huiput ja kaikki toiminta keskitetään sen jälkeen huippujen "kouluttamiseen". Minusta olisi jopa tärkeämpää järjestää 15-20 vuotiaille ei-kilpailullista toimintaa, liikkumista liikkumisen ilosta. Kilpaurheilulta voisi leikata muutama 10 miljoonaa nuorisolle, vaikka sitten siihen epäkilpailulliseen liikkumiseen.
Translate
 
Koululiikunta yläasteella oli kakkaa, kun se oli niin suoritus keskeistä ja kilpailuhenkistä.
Sain peevelin huonon numeron vaikka en koskaan lintsannut, marissut ja tein kaikki mitä piti tehdä.
Translate
 
Toki osa urheilusta käytetään nuorten hyväksi, mutta minua huolestuttaakin niiden nuorten tilanne, joiden elämä on solmussa. Heidän auttamiseen tarvitaan varoja! Jos varoja ei "löydy" tässä vaiheessa, on edessä huomattavasti isommat menoerät asioiden jälkihoidossa.
Ei tässä maassa pitäisi olla varaa jättää nuoria tukea vaille, sillä kaikilla nuorilla ei ole keinoja nousta suosta itsekseen.

Huippu-urheilun merkittävä tukeminen valtion varoista on minusta vähän kyseenalaista. Mitä nämä huippu-urheilijat antavat vastineeksi valtiolle? Esim. urheiluseuroissa nuorempien valmennusapua?
Translate
 
+Jani Siekkinen Tämä kilpailuhenkisyys on surullista. Samaan aikaan pitäisi nuorillekin opettaa kuntoliikunnan merkitystä, mutta yhä enemmän kilpaillaan kaikessa.
Miten tämän tilanteen saisi muuttumaan?
Translate
 
Koska urheilulle myönnettäviä avustuksia ei saa millään väkipakollakaan vähennetyksi, yritetään muuttaa niiden ehtoja siten, että alle 20 vuotiaiden epäkilpailullisen liikunnan tukeen pitää mennä vähintään 50% urheilun tukirahoista.

Esimerkki: Jalkapallossa on suunnilleen 10vuotiaille "Kaikki pelaa"-turnauksia. Säännöt määräävät, että kaikkia osallistujia on peluutettava kentällä suunnilleen saman verran eikä koko turnausten voittajaa lasketa, vain yksittäisten otteluiden tulokset. Siitä huolimatta järjestäjät pitävät "epävirallisia" taulukoita joukkueiden paremmuudesta ja kierretään kaikkia sääntöjä, joiden pitäisi ohjata liikunnan iloon eikä kilpailemiseen. Valmentajat ovat pahimpia kilpailijoita, vanhemmat kakkosia ja 10-vuotialla ei olisi muuten niin väliä voitosta, mutta kun valmentaja käskee.
Translate
 
Kannatan lämpimästi tuota ajatusta, Pertti! Kilpaurheilu kerätköön rahansa muilla keinoilla.

Haluaisin kuitenkin ymmärtää, miksi urheilulle tarvittavia varoja on mahdollista korottaa merkittävästi aikana, jona uutisten mukaan on määrärahojen puutteen takia pakko vähentää mielenterveys- ym. tukipalveluja. Kyllä ihmisen henkinen hyvinvointi on asia, jonka hoitamatta jättäminen kostautuu vuosien myötä monta kertaa kalliimmalla.
Erityisesti minua huolettaa nuorten lukkiutuminen ongelmien edessä. Heillä ei ole edes eväitä hakea apua, saati apua riittävästi saatavilla. Montako koulu-tms. katastrofia tarjotaan, että kauniiden puheiden jatkona on konkreettista tekoa ja toimintamahdollisuuksien parantamista niille, jotka edes yrittävät auttaa?
Translate
Add a comment...